Lasten kasvatus ja vanhemmuus kaksikulttuurisessa perheessä
“Meillä meni hyvin ennen lasten syntymää” on yleinen kommentti monen kaksikulttuurisen parin suusta. Kaiken muun sujuessa loistavasti, voi vanhemmille syntyä erimielisyyksiä lastenkasvatuksesta. Asioita helpottaa, jos vanhemmat tulevat samankaltaisista taustoista ja he ovat samaa mieltä lastenkasvatukseen liittyvistä kysymyksistä, mutta monilla kaksikulttuurisilla pareilla näin ei ole. Kaksikulttuuristen vanhempien täytyy myös huolehtia lasten identiteettiin, monikielisyyteen ja monikulttuurisuuteen liittyvistä asioista.
Lastenkasvatukseen liittyvät tavat ja tottumukset tulevat usein selkärangasta ja vanhemmat toistavat tiedostamattaan omia kokemuksiaan ja omilta vanhemmiltaan saamiaan malleja. Kun vanhemmat ovat lähtöisin eri maista ja kulttuureista, vanhemmuuden mallit poikkeavat toisistaan aina jossain määrin ja voivat olla jopa ristiriitaiset. Selkeistä ja johdonmukaisista säännöistä ja toimintatavoista sopiminen voi osoittautua yllättävän haasteelliseksi.
Myös yksikulttuurisilla pareilla voi olla ristiriitoja esimerkiksi kurinpidollisissa asioissa, mutta kaksikulttuurisilla pareilla lastenkasvatukseen ja vanhemmuuden mallien yhteensovittamiseen liittyy erityishaasteita. Esimerkiksi hellyydenosoituksiin, lasten tarpeisiin vastaamiseen, suvun osallisuuteen, sukupuolirooleihin, käytökseen ja menestymiseen liittyvät odotukset vaihtelevat suuresti eri maiden ja kulttuurien välillä.
Kaksikulttuurisen parin lastenkasvatuksessa yhdistyy aina kaksi vanhemmuuden mallia ja kaksi kulttuuria. Lasta ja lapsen positiivista identiteettiä voi tukea sekoittamalla vanhempien kulttuurisia perinteitä ja huomioimalla kummankin kulttuurin erityispiirteet aina kun se on mahdollista. Vanhempien kannattaa keskittyä löytämään samankaltaisuuksia kulttuurien välillä ja ottaa huomioon kulttuurien erilaiset näkökulmat.
Molempien kulttuurien parhaimpien puolien yhdistäminen ja uusien tapojen löytäminen luo kaksikulttuuriselle perheelle niin kutsutun kolmannen kulttuurin. Kolmas kulttuuri on jokaisen perheen oma tapa olla ja elää. Kolmas kulttuuri kehittyy ja muuttuu kokemusten, keskustelun, neuvottelun ja elämäntilanteen mukaan. Kolmannen kulttuurin luomisen edellytyksenä on, että kummatkin osapuolet arvostavat omaa ja puolisonsa kulttuuria, sekä tunnistavat omassa kulttuurissaan puolia jotka haluavat tuoda perheen omaan kulttuuriin. Tunnistamista auttaa omien lapsuudenkokemusten ja omilta vanhemmilta saatujen mallien työstäminen. Tämän lisäksi parin on pystyttävä kommunikoimaan avoimesti ja rakentavasti, jotta he voivat päästä yhteisymmärrykseen siitä, millaisia arvoja ja käytäntöjä perheessä halutaan vaalia.
Lastenkasvatus on yhtä aikaa mahdollisuus ja haaste kaikille vanhemmille, mutta erityisesti kaksikulttuurisille vanhemmille se tarjoaa mahdollisuuden oppia kohtaamaan ja käsittelemään samankaltaisuuttaan sekä erilaisuuttaan. Lasten takia kaikki aiheet on kohdattava ja niitä on pystyttävä käsittelemään myönteisesti ja rakentavasti. Erot eivät ole olennaisia, mutta se, miten niitä käsitellään, on.
PROJEKTIESITTEET:
TOIMINTAKALENTERIT: